Vaikka tarkoitus olisi sama ja eläinlajikin sama, silti jokaisen eläimen kohdalla suunnitelma ja runko tulisi laatia yksilöllisesti. Olennaista on, että eläimen omistaja, ohjaaja, kohdehenkilö tai työpari on se, jolla on paras tuntemus eläimestä. 

Valmennuspolun alussa valmentajalla on suurempi osuus, suurempi merkitys. Mahdollisesti valmentaja opettaa osioita myös eläimelle. Ajan myötä suhde muuttuu paremminkin mentoroinniksi. Isoja muutoksia ei enää tehdä. 

Pohjalla tulee kuitenkin olla vankka oppiminen myös teoriassa. Eläimen oman ihmisen tulee ymmärtää koulutuksen rakenteen ja oppimispsykologian mukaisen etenemisen lisäksi mitä lajityypilliseen hyvinvointiin sisältyy, millaista on eläimen elekieli ja miten hyödyntää kaikkea sekä arjessa, että harrastuksessa tai työssä. 

Palautumisen järjestäminen, molemmille, on tärkeä osa kokonaisuutta, samoin fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. 

Valmennuspolku on monihaarainen, moniammatillinen verkosto, joka kestää jokaisen kohdalla yksilöllisen ajan. Valmennuksen avaimet ovat eläimen oman ihmisen käsissä, alussa laajemmin ohjatusti ja lopulta oman eläimen parhaana asiantuntijana.